Onnellinen loppu?

Mua on aina eniten kiinnostanut kirjoittaminen ja elokuvat.

Lahden kansanopistossa mä pääsin yhdistämään nämä kaksi asiaa, jotka on tavalla tai toisella aina ollu tärkeä osa mua. Käsikirjoittamisen kurssi sytytti mussa jotain, jotain sellaista mitä voisin ainoastaan kuvailla sanalla; pysäyttämätön(tä).
Sen pelon ja ahdistuksen verhon takana piileskeli se kynäniekka, joka on vielä kaukana tulevaisuudessa, mut silti jo antanut suuntaa mun elämään. Suunta, joka on saanut mut kirjoittamaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oon saanut kirjoitettua viisi lyhytelokuvan käsikirjoitusta, julkaistua yhden runokirjan kahen vuoden aikana, saattanut aluilleen uusia juttuja ja kirjoittanut ihan huvikseen jotain mitä mieleen on juolahtanut.

Nyt nää mun vuodet 2015-2017 konkretisoituu, kun pääsen ohjaamaan ensimmäistä kertaa oikeita näyttelijöitä.

Kaksi pitkää casting päivää on nyt takana. Olen niin innoissani ja hämmästynyt siitä motivaatiosta ja intohimosta, jota hakijoilla oli.

Tulee niin hyvä kokoonpano ja on mukavaa päättää taipaleeni opistolla tällaisen unelma-lopputyön parissa.

Mitä muuta saadaan vielä vuoteen mahtumaan, jää nähtäväksi, ja opettajien huomaan.

Käsikirjoituksesta lyhytelokuvaksi

Kirjoitin ensimmäisen luonnoksen Valheiden Virta käsikirjoituksesta elokuva ykkösellä.

Ensimmäisessä vedoksessa oikeastaan vaan purin paperille sen tarinan ja hahmot joita mun päässä oli muodostunut.

Mä aina aloitan luonnokset tyhjältä paperilta, mut voin käyttää jotain juttuja tai elementtejä vanhoista versioista.

Toinen ja kolmas versio synty nopeesti perässä, käsistuntien edetessä siihen pisteeseen, et oli aika äänestää mitkä leffat toteutuu.
Yleensä käsistunneilla kävi vaan kourallinen, viidestä kaheksaan ihmiseen ja silloin oli koko luokka täynnä valmiina äänestämään. Olin siinä vaiheessa jo ihan varma, ettei ole toivoakaan, et mun valikoituis, meil oli ollu viikonloppu aikaa lukee ne ja päättää suosikit.

Mulla oli kaks omaa suosikkia, joille annoin äänet ja siitä toisesta lopulta syntyi Rompanruoja. Se oli eka lyhäri missä olin mukana script editorina, lavastajana ja kuvaussihteerinä.
Siitä vähän myöhemmin animaatiokurssilla syntyi ohjaamani animaatio Yksi Ystävä.

En kuitenkaan koskaan unohtanut Valheiden Virtaa ja se jäi mun mielessä elämään pitkäks aikaa.

En päässy AMK:n, joten menin 2. Elokuvavuodelle Lahden kansanopistoon.

Mä päätin kokeilla jos siitä tekstistä vielä jotain irtois ja syntyi neljäs ja viides luonnos, johon tuli uusia elementtejä ja lisää kohtauksia.

Sain kritiikkiä, tukea ja lempeää vittuilua onneks matkan varrella kokoajan.

Kuudes luonnos sisälsi paljon kuvakulmia ja oli muuten aika kaaottinen.
Oli tulossa palaveri, jossa mietittiin toteutuuko tää vai ei ja päätin näpytellä vielä seitsemännen version.

Olin jo aikalailla luopunut ajatuksesta et voitais toteuttaa tää ja sit saatiinkin vihreetä valoa projektille.

Koko hiihtoloma meni nopeasti, kun Anssin kanssa etittiin kuvauspaikkoja ja näyttelijöitä. Huomenna alkaa roolitus leffaan ja kuvauspaikkoja varmistuu koko ajan.

Mua jännittää ohjaajana ja käsikirjoittajana varmaan yhtä paljon, kun niitä castingiin tulevia näyttelijöitä!

Uus lyhäri siis tulossa taas jossain vaiheessa! Moral of the story is: Ei siis kannata luovuttaa tekstien suhteen! ❤

Aika on rajallinen

Mä huomasin et viikon julkaisutahti vlogille on ihan liian nopea.
Katotaan sit kun on tehny tota jonkun aikaa että nopeutuiskohan se, mutta mulle on jo parin edellisen videon kanssa tullu kiire ja mä ajattelin nyt et joka toinen torstai tulee sitten uus vlogi. Melkein aina kun on kunnon idea edes tullu uudelle vlogille niin on aika ollu jo loppumassa, kahdessa viikossa ehtii ideoimaan, kuvaamaan ja editoimaan sen toivottavasti.

Mul ei kuitenkaan oo joka päivä aikaa kuvata tai tehä noita videoita kun on niin monta rautaa tulessa samaan aikaan ja koitan jakaa sen niin hyvin kun pystyn. 
 Mut kyl mä silti mediasisältöä tuotan koko ajan jonnekkin fanisivuille vaikkei omille
"Kirjoittajan pääkopassa/M. A. Mortén" kanaville ei välttämättä joka päivä tulekkaan postauksia.
Eniten käytän omaa instagramiani et jos mun juttuja per se haluaa seurailla niin sinne vaan. :)

Ens viikolla alkaa kurssitkin kunnolla taas rullaamaan koulussa.
Toissapäivänä alotettiin tekemään musavideota biisille "Itte Seppä Ilmarinen", oli ihan hauska päivä, mut mentiin niin huonoon aikaan et siitä kulki kokoajan ihmisiä ja ottoja tuli enemmän ku laki sallii. Tiistaina näillä näkymin jatketaan sen kuvauksia kun ykköset on paloluennolla joka ollaan jo käyty. :)
Ens viikolla alkaa myös kuvaus ja valaisu, luvassa myös ohjausta, adope premieren opettelua ja äänikursseja; meen tänä vuonna myös animaation äänikurssille jos pääsen vaan osallistumaan sarjislaisten tunneille.

Eilen ja tänään pääsin lukemaan myös KIRJAILIJASOPIMUSTA, how cool is that :D Mun esikoisrunokokoelma tulee pian ulos! :) Kirjaa saa tulevaisuudessa kirjakaupoista, kirjastoista ja se menee myös kansainväliseen myyntiin ja muunnetaan e-kirjaksi! Lisää taas myöhemmin. :)

Don't panic

Niin se syksy on taas salakavalasti pyörähtänyt käyntiin; huomaamattaan ja viimeiset kesämiehet ja itseään ruskettavat tytöt tarraavat tiukasti viimeisiin auringonlämpöihin ja uskaltavat vielä kuljeskella shortseissa ja teepaidoissaan kaupungilla, mutta suurin osa väestöstä on jo vetänyt pitkähihaista tai takkia päälleen ja kaupunkikuva näyttäytyy arkisena aherruksena. Kuhnurit painaa menemään ennakoituja reittejään jokainen omaa korttaan kantaen.

Landellakaan ei työ lopu, omenat putoo puistaan ja kilo tolkulla kerättävää, pitänee laittaa vielä valkoviiniä tulemaan, marjaviini on pullotusvalmista torstaina. Sunnuntaina paikat talvikuntoon varmuuden vuoksi, jossei tän vuoden puolella enää mennä.

Mullekkin on vähän vakiintunut nyt yks ravintola, jossa käyn melkein joka viikko tekemässä vuoroja. Viimeksi seurueen isännältä tuli käsipäivää kiitokset seurueen hyvästä houstaamisesta, siitä tuli niin hyvä fiilis ja lisää intoa työntekoon. Myös syysflunssa tavoitti mut viikonloppuna ja nyt oon vielä tänään saikulla, mut olo on jo ihan okei. Perjantaina taas töihin. 

Tänään on hieman aihetta juhlaan kun Teit meistä kauniin -elokuva saa virallisen ensi-iltansa ympäri Suomea. Syytä juhlaan on siksi koska yks lähimmistä kavereistani oli aika tiiviisti ton leffan tuotannossa mukana ja se hommas mut ja monet muut leffaan avustajaksi, niin se on vähän enemmän kuin mahdollista että koko kaveripiiri vilahtaa siinä, ainakin jotkut meistä. Onhan se nyt aika huikeeta kyllä vaikka onkin kyse avustamisesta. Mulle apulanta leffa oli eka kokemus avustajana feature leffassa. Tonin sanoin leffa tehtiin kaverivoimin ja "Onhan se melko apulantaista (toimintaa.)"

Katso kaikki avustajat täältä


Mä oon nyt saanut mun ensimmäiset kirjotukset valmiiksi.

Novellin editointi alkaa pian, se menee sitten lopulta kustantajille, jotka päättää sen kohtalosta.

*rummunpärinää*

Mulla on ihan mahtavia uutisia! Julkaisen pian ensimmäisen omakustanteen! Sitä on mahdollista sitten tilata suoraan multa tai kirjakaupoista ja verkosta. :) 

Lisätietoja tulee myöhemmin lisää, mut pysykää kuulolla.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille!
Miten on lähteny arki rullaa?

Töitä

En ikinä ajatellu vlogin lähtevän niin hyvin nousuun, on tuonut kanavalle kolme uutta tilaajaa ja video on saanut neljä tykkäystä, kiitos kaikki! 😊 ainahan ne ekat vlogit on aika noloja ja ois siit saanu varmasti paremman, mut jostain oli aloitettava ja lähin nyt tolla sit. ✌😊😂 oon saanu jotain pointtareita ja yksipuheluita jo nauhalle toista vlogia varten. 😊 Tosi moni puhelimel kuvatuist ei vaan suostu toimimaan ja jouduin kikkailemaan eka ties millä puhelimen ohjelmilla, sit oman spostini kautta sain jotain pätkiä, yhen laatu kärsi niin pahasti etten tiedä laitanko sitä ees. En tiiä saanko toisen milloin aikaseks mut ainaki se on aloitettu. 😀

Keikkahommat sopii mulle kyl tosi hyvin ja saa ite valita vuoronsa. Tänään oli niin kiva työpäivä hotellis ja oli tosi outoa päästä aikasin, kun oon tottunut tekee iltaa ja yövuoroi. Mukavaa vaihteluu ja meen kyl jatkossakin jos siel vaan on hommia. 😊

Työkaverit oli tosi mukavia ja työtahti oli sopivan temmokasta. Asiakkaatkin vaikutti tyytyväisiltä ja ruokkiksella pääsin itekkin maistelee buffapöydästä, jossa oli kaikenmaailman leikkeleitä, leipiä, tuoreita, lämpimiä ja kahville ja mehuille oli omat paikat. Kahvi on niin hyvää ja voisin juoda sitä nytkin vaikka oon juonu jo varmaan kuus kuppia. 😁

Loppupäivän käytän 'harrastusteni', kirjoittamisen tai oikeestaan editoimisen, julkaisujen ja videoiden parissa.

Illalla vois vähän maistella sitten ruotsista tuotua Zombie Fire -nimistä passoamiksiä ja unkarista tuotua kermalikööriä ja muutama oluskin siin vois maistuu. Hyvää viikonloppua kaikille!

Yksilöitä yhdessä

Netti on pullollaan erilaisia ohjeita siitä kuinka olla kirjoittaja ja kuinka tehdä sitä ja tätä. Osa niistä on todella päteviä ohjeita ja kyllä niihin kannattaa tutustua. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilöllinen ja vaikka samaa ammattia harjoittaisi, toiselle sopii eri tavat kuin toisille.

Ajattelin listata viisi asiaa jotka on auttanut minua.

1. Taustatyö. Taustatyötä tekemällä pystyy hahmottamaan ennalta tuttuja asioita yksityiskohtaisemmin ja rikastuttamaan oman tietämyksensä lisäksi myös tekstejään.

2. Kohtausluettelo. Kun tarina on hahmottunut pään sisällä,
on se hyvä myös listata ylös. Siitä voi helposti poistaa ja siihen voi lisätä asioita.

3. Muistivihko ja/tai erilliset tiedostot. Tähän on hyvä kirjoittaa myös asioita jotka tulee mieleen, mutta ei sillä hetkellä pysty niitä käyttämään. Niitä voi käyttää myöhemmin tai liittää osaksi jo kirjoitettuun tekstiin.

4. Tavoitteet. Se helpottaa kun listaan itselleni helposti saavutettavia tavoitteita, esimerkiksi yhden viikon ajalle kerrallaan. Tavoitteiden tarkoitus on olla helppoja ja oman jaksamisen mukaan tehtävissä. Esim. "kirjoita yksi A4." tai "Kirjoita yksi luku." Päästyäsi tavoitelistasi loppuun, laadi uusi.

5. Älä vertaa itseäsi muihin. Sinulla on kirjoittajana oma äänesi ja oma tyylisi, ei kannata vertailla itseään muihin tai suosikkeihisi. Se halvaannuttaa usein kirjoitusprosessisi ja on myrkkyä itsetunnolle. Pääset eteenpäin kuuntelemalla itseäsi.