Onnellinen loppu?

Mua on aina eniten kiinnostanut kirjoittaminen ja elokuvat.

Lahden kansanopistossa mä pääsin yhdistämään nämä kaksi asiaa, jotka on tavalla tai toisella aina ollu tärkeä osa mua. Käsikirjoittamisen kurssi sytytti mussa jotain, jotain sellaista mitä voisin ainoastaan kuvailla sanalla; pysäyttämätön(tä).
Sen pelon ja ahdistuksen verhon takana piileskeli se kynäniekka, joka on vielä kaukana tulevaisuudessa, mut silti jo antanut suuntaa mun elämään. Suunta, joka on saanut mut kirjoittamaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oon saanut kirjoitettua viisi lyhytelokuvan käsikirjoitusta, julkaistua yhden runokirjan kahen vuoden aikana, saattanut aluilleen uusia juttuja ja kirjoittanut ihan huvikseen jotain mitä mieleen on juolahtanut.

Nyt nää mun vuodet 2015-2017 konkretisoituu, kun pääsen ohjaamaan ensimmäistä kertaa oikeita näyttelijöitä.

Kaksi pitkää casting päivää on nyt takana. Olen niin innoissani ja hämmästynyt siitä motivaatiosta ja intohimosta, jota hakijoilla oli.

Tulee niin hyvä kokoonpano ja on mukavaa päättää taipaleeni opistolla tällaisen unelma-lopputyön parissa.

Mitä muuta saadaan vielä vuoteen mahtumaan, jää nähtäväksi, ja opettajien huomaan.

Käsikirjoituksesta lyhytelokuvaksi

Kirjoitin ensimmäisen luonnoksen Valheiden Virta käsikirjoituksesta elokuva ykkösellä.

Ensimmäisessä vedoksessa oikeastaan vaan purin paperille sen tarinan ja hahmot joita mun päässä oli muodostunut.

Mä aina aloitan luonnokset tyhjältä paperilta, mut voin käyttää jotain juttuja tai elementtejä vanhoista versioista.

Toinen ja kolmas versio synty nopeesti perässä, käsistuntien edetessä siihen pisteeseen, et oli aika äänestää mitkä leffat toteutuu.
Yleensä käsistunneilla kävi vaan kourallinen, viidestä kaheksaan ihmiseen ja silloin oli koko luokka täynnä valmiina äänestämään. Olin siinä vaiheessa jo ihan varma, ettei ole toivoakaan, et mun valikoituis, meil oli ollu viikonloppu aikaa lukee ne ja päättää suosikit.

Mulla oli kaks omaa suosikkia, joille annoin äänet ja siitä toisesta lopulta syntyi Rompanruoja. Se oli eka lyhäri missä olin mukana script editorina, lavastajana ja kuvaussihteerinä.
Siitä vähän myöhemmin animaatiokurssilla syntyi ohjaamani animaatio Yksi Ystävä.

En kuitenkaan koskaan unohtanut Valheiden Virtaa ja se jäi mun mielessä elämään pitkäks aikaa.

En päässy AMK:n, joten menin 2. Elokuvavuodelle Lahden kansanopistoon.

Mä päätin kokeilla jos siitä tekstistä vielä jotain irtois ja syntyi neljäs ja viides luonnos, johon tuli uusia elementtejä ja lisää kohtauksia.

Sain kritiikkiä, tukea ja lempeää vittuilua onneks matkan varrella kokoajan.

Kuudes luonnos sisälsi paljon kuvakulmia ja oli muuten aika kaaottinen.
Oli tulossa palaveri, jossa mietittiin toteutuuko tää vai ei ja päätin näpytellä vielä seitsemännen version.

Olin jo aikalailla luopunut ajatuksesta et voitais toteuttaa tää ja sit saatiinkin vihreetä valoa projektille.

Koko hiihtoloma meni nopeasti, kun Anssin kanssa etittiin kuvauspaikkoja ja näyttelijöitä. Huomenna alkaa roolitus leffaan ja kuvauspaikkoja varmistuu koko ajan.

Mua jännittää ohjaajana ja käsikirjoittajana varmaan yhtä paljon, kun niitä castingiin tulevia näyttelijöitä!

Uus lyhäri siis tulossa taas jossain vaiheessa! Moral of the story is: Ei siis kannata luovuttaa tekstien suhteen! ❤