Anna tuulen kuljettaa

Lyhyessä ajassa on tapahtunut kaikkia yllättäviä ja kivoja juttuja; palkintovoittoja ja kouluun pääsy. En tiedä kuitenkaan mihin aika nykyään menee. Tuntuu, että se kulkee hirveän nopeasti.

Olen yrittänyt pitkään kannatella kaikkia lankoja käsissäni, ajattelematta missä oma lankani kulkee. Langat alkoivat tippua yksi kerrallaan. Jostain sen lankakasan alta löysin omani. En vieläkään tarkalleen näe minne se johdattaa, mutta näen sen vahvistuvan matkallani eteenpäin. Yritän kertoa itselleni, ettei ole kiire minnekkään ja jokainen ihminen menee omaa polkuaan. Kansanopistosta sain paljon matkalleni.

Eilen juttelin yhden tyypin kanssa, joka kertoi että haluaisi koulututtautua uudelleen, koska ei tunne ammattiaan omakseen. Nykyään saattaa joutua uudelleenkouluttautumaan jo pelkästään koska aloilla ei ole töitä. Toiset ihmiset löytävät sen heti tai joutuvat pakon alla valitsemaan polkunsa.
On lähdettävä jostakin liikkeelle ja erilaiset koulutukset antavat hyvät pohjat jatkoa ajatellen. Harva saa työttömyystoimistosta haluamaansa vertaistukea tai kannustusta oma-aloitteisuudesta.

On vain itse toimittava suunnitelmiensa mukaisesti. 

Itsensätyöllistäminen ei ole mitenkään uusi juttu nykypäivänä. Lueskelin taas erilaisten freelancereiden tarinoita netistä. Mietin omia mielenkiinnon kohteitani, kirjoittamista, editointia, tapahtumatuotantoa ja sisällöntuottamista. Lamppu syttyi päässäni ja hain kouluun.

Insta-seuraajille jaoin pääsykoepäivän fiiliksiä ja eilen sain sen kirjeen postissa eilen. Pääsin! Mediapalvelujen toteuttaja, has a nice ring to it. :) Mun tavoitteena on tehdä freelancer juttuja sen aikana ja sen jälkeenkin sekä vahvistaa osaamistani ja oppia uutta. Koulutuspolkuja on neljä ja kyl se tuotannollinen puoli vetää puoleensa. Odotan innolla tulevia juttuja.

Nyt mulla on lomaa vielä muutama viikko, jonka jälkeen aloitan kuukauden pituisen kesäduunin, jossa kirjoitan, teen sisällöntuotantoa, kuvaan tapahtumia ja kontaktoin asiakkaita ja kuvauspaikkoja. Tekemistä riittää lomallakin Valheiden Virta -lyhärin jälkitöissä ja uuden käsiksen suunnittelussa. Pidän langastani kiinni ja katson minne polkuni johdattaa. Hyvää kesää kaikille!

Walk Under The Sun After Coffee

There is no rush.
Let the busy traffic travel where it wants.
Lay down on your back, rub your eyes, stretch.

Hey, good morning.
I really love when the coffee smell stays in the air and the rest of the world stays silent.

I don't need anything,
go on and let the coffee drop.

Kiss me and tell me what love is,
how does it smell
or how it plays on my mp3,
in my digital heart.
Kiss me and tell me what love is.

After the coffee
I'll see you there,
under the blinding sun,
I'm here for you,
let's draw a map of the multiverse,
see, it goes up and down.

Is it like life?

Feverish play
someone thinks it's a game,
I just wanna speak the truth,
and walk under the sun after coffee
with you.

~Miika

Onnellinen loppu?

Mua on aina eniten kiinnostanut kirjoittaminen ja elokuvat.

Lahden kansanopistossa mä pääsin yhdistämään nämä kaksi asiaa, jotka on tavalla tai toisella aina ollu tärkeä osa mua. Käsikirjoittamisen kurssi sytytti mussa jotain, jotain sellaista mitä voisin ainoastaan kuvailla sanalla; pysäyttämätön(tä).
Sen pelon ja ahdistuksen verhon takana piileskeli se kynäniekka, joka on vielä kaukana tulevaisuudessa, mut silti jo antanut suuntaa mun elämään. Suunta, joka on saanut mut kirjoittamaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oon saanut kirjoitettua viisi lyhytelokuvan käsikirjoitusta, julkaistua yhden runokirjan kahen vuoden aikana, saattanut aluilleen uusia juttuja ja kirjoittanut ihan huvikseen jotain mitä mieleen on juolahtanut.

Nyt nää mun vuodet 2015-2017 konkretisoituu, kun pääsen ohjaamaan ensimmäistä kertaa oikeita näyttelijöitä.

Kaksi pitkää casting päivää on nyt takana. Olen niin innoissani ja hämmästynyt siitä motivaatiosta ja intohimosta, jota hakijoilla oli.

Tulee niin hyvä kokoonpano ja on mukavaa päättää taipaleeni opistolla tällaisen unelma-lopputyön parissa.

Mitä muuta saadaan vielä vuoteen mahtumaan, jää nähtäväksi, ja opettajien huomaan.

Käsikirjoituksesta lyhytelokuvaksi

Kirjoitin ensimmäisen luonnoksen Valheiden Virta käsikirjoituksesta elokuva ykkösellä.

Ensimmäisessä vedoksessa oikeastaan vaan purin paperille sen tarinan ja hahmot joita mun päässä oli muodostunut.

Mä aina aloitan luonnokset tyhjältä paperilta, mut voin käyttää jotain juttuja tai elementtejä vanhoista versioista.

Toinen ja kolmas versio synty nopeesti perässä, käsistuntien edetessä siihen pisteeseen, et oli aika äänestää mitkä leffat toteutuu.
Yleensä käsistunneilla kävi vaan kourallinen, viidestä kaheksaan ihmiseen ja silloin oli koko luokka täynnä valmiina äänestämään. Olin siinä vaiheessa jo ihan varma, ettei ole toivoakaan, et mun valikoituis, meil oli ollu viikonloppu aikaa lukee ne ja päättää suosikit.

Mulla oli kaks omaa suosikkia, joille annoin äänet ja siitä toisesta lopulta syntyi Rompanruoja. Se oli eka lyhäri missä olin mukana script editorina, lavastajana ja kuvaussihteerinä.
Siitä vähän myöhemmin animaatiokurssilla syntyi ohjaamani animaatio Yksi Ystävä.

En kuitenkaan koskaan unohtanut Valheiden Virtaa ja se jäi mun mielessä elämään pitkäks aikaa.

En päässy AMK:n, joten menin 2. Elokuvavuodelle Lahden kansanopistoon.

Mä päätin kokeilla jos siitä tekstistä vielä jotain irtois ja syntyi neljäs ja viides luonnos, johon tuli uusia elementtejä ja lisää kohtauksia.

Sain kritiikkiä, tukea ja lempeää vittuilua onneks matkan varrella kokoajan.

Kuudes luonnos sisälsi paljon kuvakulmia ja oli muuten aika kaaottinen.
Oli tulossa palaveri, jossa mietittiin toteutuuko tää vai ei ja päätin näpytellä vielä seitsemännen version.

Olin jo aikalailla luopunut ajatuksesta et voitais toteuttaa tää ja sit saatiinkin vihreetä valoa projektille.

Koko hiihtoloma meni nopeasti, kun Anssin kanssa etittiin kuvauspaikkoja ja näyttelijöitä. Huomenna alkaa roolitus leffaan ja kuvauspaikkoja varmistuu koko ajan.

Mua jännittää ohjaajana ja käsikirjoittajana varmaan yhtä paljon, kun niitä castingiin tulevia näyttelijöitä!

Uus lyhäri siis tulossa taas jossain vaiheessa! Moral of the story is: Ei siis kannata luovuttaa tekstien suhteen! ❤

CASTING CALL!

Elokuva 2 toteuttaa Lahden kansanopinnon tuotannon VALHEIDEN VIRTA.

"Rundilta kotiin palaava kirjailija kuolee ja herää virtaavan joen viereltä. Uutinen kuolemasta tavoittaa julkisuudessa vaikuttavan tyttären saadessaan puhelun perheen puhemieheltä. Virran solistessa, musteen läikyttäjä joutuu muistelemaan elämäänsä."

Hei!
Olemme tekemässä opiskelijatyönä Valheiden Virta -nimistä lyhytelokuvaa, johon etsimme pääosanäyttelijöitä Etron ja Erikan rooleihin. Etsimme myös repliikkejä sisältäviin kohtauksiin sivuosaesittäjiä ja joukkokohtauksiin avustajia.

PÄÄOSA: ETRO 30-60v
PÄÄOSA: ERIKA 15-40v
SIVUOSA: MARKO 20-40v
SIVUOSA: KASSANEITI: 20-40v
SIVUOSA: LAUTTURI 30-60v
KAIKEN IKÄISIÄ AVUSTAJIA

Lähetä kasvokuva ja esittely itsestäsi ja mahdollisesta aikaisemmasta kokemuksesta.
Casting tilaisuudesta laitamme sähköpostia erikseen. Kuvauspäivät sijoittuu maaliskuun lopulle ja huhtikuulle.

Valitettavasti emme voi maksaa palkkaa, mutta kuvauspäivinä saa ruuat ja kahvit. Matkakustannukset korvataan kuvausten jälkeen takaisin näyttelijälle.

Yhteydenottoja odotellen:

Ohjaaja ja käsikirjoittaja
Miika Mortén
mortenmiika@gmail.com

Kuinka mä kirjoitan?

Vaikka olenkin ihan aloittelija ja en oo välttämättä kukaan neuvomaan ketään, niin olen kuitenkin pohtinut, että haluan kirjoittajana kasvaa ihmisten innoittajaksi ja inspiroida muitakin kirjoittajia ja artisteja tarttumaan työvälineisiin. Ehkä voin auttaa muitakin luovia ihmisiä neuvoilla ja mietinnöilläni.

On monia erilaisia tapoja kirjoittaa ja jokaisella kirjoittajalla on varmasti omat pikkujuttunsa, jota voisin kutsua tässä rituaaleiksi. Rituaaleina voi olla mitä tahansa juttuja, esimerkiksi vaikka työpöytänsä siistiminen ennen työn aloittamista.


Mitä rituaaleja sit mulla on?
Riippuu ja roikkuu vähän että mitä kirjoittaa mutta mun rituaaliksi on muodostunut musiikin kuuntelu, se saa mun sormet syyhyämään yleensä aina. Musiikki valikoituu yleensä sen mukaan mitä oon kirjoittamassa. Samalla tavalla kun etit tietoa jostain aiheesta, niin yleensä biisitkin ainakin sivuuttaa jollain lailla projektin keskeisimpiä juttuja. Mä rakastan huomata musiikin kautta kuinka voin ajatella ja peilata maailmoja toisiinsa.

Mistä saan idean teksteille ja mitä ohjelmistoa käytän?
Yleensä mulla on jo joku olemassa oleva ajatus mikä kiinnostaa ja ryhdyn ottamaan siitä selvää. Luen paljon, surffaan taustatietoa ja kattelen aiheeseen liittyviä leffoja. Eniten mä käytän Wordiä ja käsikirjoituksia tehdessä Open Officea ja valmista käsikirjoitus pohjaa, jossa on siihen tarvittavat asetukset säädetty.

Kuinka paljon mietin tekstejä etukäteen/Kuinka paljon teen lennosta?
Jos mä kirjoitan lyhyttä tarinaa tai leffaa, yleensä mä oon mielessäni kartottanut jo koko jutun alusta loppuun, yksityiskohdat syntyy sitten kirjoittaessa.
Melkein kaikki runot lähtee jostain tunteesta tai ajatuksesta ja syntyy lennosta.

Mitkä asiat auttaa kirjoittamisessa kun olen jumissa?
Kun mä epäilen ja soimaan itseäni, mä yleensä luen aijemmin kirjoittamiani juttuja ja alan editoimaan niitä, myös ajatuksien vieminen muualle kokonaan auttaa toisinaan sytyttämään ajatukset uudelleen; luen, maalaan tai käyn vaikka uimassa.

Perustuuko mun hahmot oikeisiin ihmisiin? 
Perustuu ja ei perustu. Yleensä mä maalaan tunnekuvia ja joillain hahmoilla saattaa olla jotain käytöstapoja tai tunnetiloja joita oon ite kokenu muiden kautta.

Kuinka mä sit asennoidun kirjoittamiseen ja miltä luova päiväni näyttää?
Musiikista jo puhuinkin ja sen inspiroivasta vaikutuksesta.. yleensä keitän 2-5 kuppia keskipaahtoista kahvia ja soitan aiheeseen sopivaa musiikkia. Jossain tapauksissa on kuitenkin musat ja kaikki ympäröivä meteli suljettava pois ja vaan antaa sormien syyhytä. Luova päivä on onnistunut jos oon saanut kirjoitettua parisen tuntia, sillä ei oo väliä kirjoittaessa että onko se paskaa vai ei, aina voi editoida myöhemmin.

Kirjoittajat ja lukijat! Miten te kirjoitatte tai mikä saa teidän luovat kanavat auki?
Kerro kommenteissa oliko tästä hyötyä tai jos ei ollu niin miksi?