Kierrellään ja kaarrellaan

Vuosi Lahden kansanopistossa päättyi parisen viikkoa sitten.
Mä opin siellä paljon ittestäni ja ympäröivästä maailmasta.

Nykyään ollaan hirveen varuillaan ja varpaillaan koko ajan ja pitäis olla tietyssä muotissa survottuna yhdeks massaks että ei oudoksuttais. Luovalla alalla ei mun mielestä pärjää mitenkään ikinä jos ei anna omalle taiteelliselle puolelleen vapauksia olla just sellanen artisti kuin itse haluaa.
Jokaisella on se oma taiteenlajinsa ja siitä yleensä tietää edes sen verran et mitä siltä haluaa.
Ja vaikkei oliskaan kaikki asiat hallussa, niin sitä varten tulee sitten opettajat ja avustajat ja muut ihmiset. Jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotakin ja jokaiselle voi opettaa jotakin, se on ihan asenteestaan kiinni.

Mulle kirjottaminen on kanava jossa mun ujous ja epävarmuus edes jonkin verran häviää ja pystyn ilmaisemaan itseäni nolostuttamatta itseäni tai muita ympärilläni.
Sain myös paljon kritiikkiä ja apua, että pystyin kehittymään kirjoittajana ja kasvamaan ihmisenä. Haluan oppia lisää. Haluan käydä pitkiä keskusteluja teksteistä ja lukea ja jakaa niitä muille.
Ennen tätä vuotta oli suht vaikeaa näyttää tekstejä muille.
Hyvä kritiikki vie kirjoittajaa pitkälle.

Inspiraatio ei yleensä tuu tekstejä miettiessä vaan niitä kirjoittaessa. Se palkitsee yrityksestä ja mitä enemmän yrittää sitä enemmän se inspiroi kirjoittamaan lisää.
Kirjoittajanblokki yleensä syntyy siitä että ajattelee liikaa jotakin mitä haluaa kirjottaa. Kannattaa vaan kirjottaa. Sen voi editoida sitten myöhemmin.
Kirjoittaminen on kuitenkin myös uudelleen kirjoittamista. Jokin on mennyt eteenpäin ja oikein jos ensimmäinen vedos näyttää ja kuulostaa ihan erilaiselta kuin vaikkapa neljäs luonnos.

Tsemppiä kaikille aloitteleville ja konkareille kirjoittamiseen ja hyvää kesää kaikkialle!

Valmis lohikäärme

Meillä on koulussa meneillään animaatiokurssi ja tällaisen lohikäärmeen askartelin meidän leffaan. En oo ennen minkäänlaisia nukkeja tehny ja tätä oli todella mukavaa päästä näpertämään. Kehiteltiin tarina yhdessä ja tein sille käsikirjoituksen. Puhuttiin ryhmän kanssa ja oon nyt leffan ohjaaja. Jännää ja kivaa, tuli hyvä mieli kaikista mukavista sanoista. :)
Perjantaina viimeisteltiin nukkeja ja tehtiin kaikki valmiiks. Maalattiin kolme tuntia sellasta hienoa taustakuvaa ja päästiin lopulta seittemän aikaa illalla lähtemään vlopun viettoon. Jos tällaisen animaatioelokuvan tekis kotona johonkin olohuoneen nurkkaan niin aikaa menis varmasti monta kuukautta kun alkaa näpertämään. Animaatiokurssin pituus on kuitenkin rajallinen ja saatiin silti tosi hienoja juttuja aikaseks niin oon kyllä iloinen. Ens viikolla kuvataan ja sitten on aikaa saada se valmiiks toukokuun puoliväliin mennes. Aluks suhtauduin nukkeanimaation tekemiseen vähän skeptisesti mut nyt kun sitä on tehny ja askarrellu ni onhan se ihan mahtavaa. :)

Katsaus taakse ja eteen

Pahoittelen, että blogi on hiljainen ja on tullut tosi vähän päivitettyä tätä, täytyy yrittää kuitenkin aina välillä jotain tänne rustailla.

Vuosi elokuvalinjalla on kohta vierähtänyt. Opin käsikirjoitusformaatin, sain kavereilta paljon tukea ja ne osti mulle aiheeseen liittyvää oppimateriaaliakin. Opin myös videokameran perusteita ja järkkärin käyttöä. Sain toimia lyhytelokuvassa 'Rompanruoja' toisena lavastajana, käsiksen muokkaajana, kuvaussihteerinä ja kahvin keittäjänä. Sillä on oma sivu, jota oon ylläpitänyt, tulkaa tukemaan tykkäyksellä meijän leffaa. Kouluun mahtui myös editointia, luentosarjoja, piirtämistä ja maalaamista. Nyt meillä on menossa sarjakuva- ja animaatiolinjan kanssa yhteinen nukkeanimaatio projekti. Ollaan ryhmissä kyhäilty 'käsis' ja rakennettu hahmoja ja lavasteita. Otan niistä kuvia, kun kaikki on valmista. Huominen päivä vielä aikaa rakennella niitä ja keskiviikkona alkaa kuvaukset. Kuumaliimapyssy on tullut uudestaan tutuksi sellasta lohikäärmettä tehdessä. Heh. Rompanruoja ja animaatio saavat kumpanenkin ensi-iltansa Kino Iiriksessa 13.5.2016 ja sitten ovat ainakin viikon sen jälkeen vielä nähtävissä Lahden Kansanopiston tiloissa. Lukuvuosi se meni loppujen lopuksi todella nopeasti. Huhhuh.

Taas oli yhteishaut ja laitoin ennakkotehtäviä alan korkeakouluihin, mutta vaikeeta se on päästä, kun on niin paljon muitakin hyviä hakijoita. Kyllä mä haen taas uudestaankin ens vuonna, jos ei tänä vuonna tärppää. Eihän sitä koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Eniten pidän kyllä käsikirjoituksesta, jota meillä on tänään taas luvassa.
Haluaisin käsikirjottaa jatkossakin ja ehkä nähdä niitä kuvattuna, mutta kun ei ole "oikea ammattilainen" niin voi olla vähän hiljasta. Vaan ei kirjoittaminen kuitenkaan lopu. Kaverit haluais kyllä että julkaisisin jo jotain, kirjoittaisin nopeemmin..Yhdenkin kirjan kirjoittamiseen saa yllättävän paljon aikaa kulumaan ja se ei ole mikään helppo juttu. Ja sitten kun saan sen viimeisen sivun kirjoitettua, ei työ lopu siihen vaan sitten se on ns. kirjoitettava kokonaan uudelleen ja editoitava sitä.. Ja ehkä, ehkä sitten, se alkaa olemaan edes jotenkin siinä muodossa, että sen voi antaa vielä ammattimuokkaajien käsiin, jotka sitten joko hyväksyy sen tai teilaa sen.
Sillä välin:
Olen postaillut instagramiin runoja, käykääs lukemassa ja tervetuloa seuraamaan.
TWD - Ohimenneet päivät - Selviytyjän lokikirjan lukuja ilmestyy edelleen vähän väliä faceen. Nyt ei oo enää montaa lukua jäljellä, niissä mennään jo ihan viidennen kauden loppupuolella.

Mitä kirjoittamiseen liittyviä juttuja haluaisitte täältä blogista lukea? Kommentoikaa tätä blogiakin, mutta tervetuloa myös sossiaalisen meedian puolelle seurailemaan facea ja instaa!

Hyvää kevättä ja alkavaa kesää kaikille!

Se on siinä! ainakin melkein.

Ensimmäisen "lyhytelokuvani" kässäriluonnos on valmis! Kolme näytöstä ja 27 lukua, nyt on hullua nähdä se tulostettuna edessäni. Seuraavaksi alkaakin muokkaukset ja lisäykset ja täytyyhän toi ääneen lukea myös.

Pohdiskelua..

Jokainen meistä tarvitsee n. 50 litraa happea tunnissa.. Jokainen ihminen tarvitsee siis n. kymmenen tuhatta kasvin lehteä hapentarpeeseensa. Eli suunnilleen 300–500 kasvia jokaista ihmistä kohden ja populaa tulee jatkuvasti lisää, vielä 1970 maapallo näytti mukavan vihreeltä ja varmasti oli ilmaa kaikille, nyt kun kattoo kuvia 2015 kuivasta maapallosta sitä ihmettelee et miksei ihminen lopeta, sellanen happosateinen joutomaa tulevaisuus missä ruoka ja vesi on kontrollissa ei houkuttele.. Vaikka tuntee itsensä voimattomaksi kaikkien voimien alla ja tuntuu ettei voi vaikuttaa niin yks ihminen voi ainakin vaikuttaa omilla kulutusvalinnoillaan ja elintavoillaan. ‪#‎vitunhipit 

Jokaisen edellisen sukupolven pitäisi elää täällä sillä ajatuksella että maapallo on lainassa seuraavalta, ei niin että kerran täällä vaan eletään, universumin energia kiertää jatkuvasti ja loppuun saakka ikuisesti joten jokainen meistäkin kierrätetään. Eletään itseämme varten, mutta niin että sun ja niiden jälkeläisten on hyvä elää täällä. Omituista on ajatella ettei jokin asia muka koskettaisi itseään, tärkeämpää kuin todeta noin ja olla tekemättä mitään on tehdä omassa elämässä pieniä muutoksia ja valintoja joiden seurauksina kestävä kehitys on mahdollista.

Lomaa odotellessa

Meidän ryhmä selvisi päivästä hienosti kun pääsin ohjaamaan näyttelijäopiskelijoita. Oli kuvaajalady, äänilady ja valot tehtiin kimpassa. Yks ryhmästä on aina ollu äänimiehenä ni ajattelin et se sit näyttelee kolmantena kun tarvi yhen replan! Oli siis kaksi näyttelijäopiskelijaa, tyttö ja poika, todella hyviä näyttelijöitä. Harjoitusten ja pienen tekstin hiomisen jälkeen alettiin kuvaa. "Kamera- Käy" - "Ääni - Käy" Kohtaus 1, "Näyttelijät olkaa hyvä". Kolmatta masteria ohjatessa tuli ihan kylmät väreet. Kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä ja tuli hyvä fiilis kun näyttelijät lähti hyvillä fiiliksillä hymy huulillaan kuvauksista. Ens viikolla edittiin.

Kun motivaatio taso on ylimmillään; stressin lisäksi motivaatio antaa paljon inspiraatiota ja oikein kanavoituna: tekemällä; saa paljon aikaiseksi. Ideoita paljon ja nyt on kohta ensimmäisen "lyhytelokuvan" (ei vielä tiedossa totetutuuko se ihan filmille asti) koko käsis valmiina ja sit alkaa sen muokkaus ja ehkä parin editin jälkeen se alkaa olee hyvä.

Sunnuntain blues

Sunnuntaina 30v. 30 on etappi, pitäis olla jo aikuinen, ehkä töitä ja jonku mielestä lapsiakin, opiskelujen pitäis olla jo takana ja suunta valittuna. Ei menny ihan niinku amerikkalaisessa unelmassa tää homma, jääny vähä jälkee, käyny vähä hitaalla ja oon kokeillu vähän kaikkea. Kaks vuotta sitten päätin keskittyä kirjottamiseen ja sillä tiellä tähän saakka oon ollukki, toisten mielestä turhaa haihattelua sekin on, mut minkäs sille intohimolleen voi. Elokuvat, kirjat, animaatiot ja pelit vaan on seurannu mua aikuisikään asti ja niiden parissa haluan nyt ollakkin ja vaikken mä ehkä koskaan pääsis perille matkallani hautaan, on mul ainakin halu tekemiseen sinne saakka.

Jouduin muuttamaan mun alkuperäsen lyhytelokuvan idean kun se aihe on niin laaja etten saa kirjoitettua siitä millään lyhyttä leffaa, vitutti aluks aikalailla, mut sit viikonlopun ja maanantain aikana maalatessani fiktiivistä leffajulistetta, alkoi uus idea elämään mun mielessä, nyt torstaina oon saanukkin aikaseksi 23 kohtauksen luettelon ja ensimmäinen vedos jäi lyhyeksi kun muutin ideaa vielä pikkasen, nyt on selkeempi ja kirjoitin yhden hahmon pois kokonaan. Nyt mulla on kirjoitettuna 2 näytöstä ja 14 kohtausta, kolmannen näytöksen kirjoitus aluillaan.