Se on siinä! ainakin melkein.

Ensimmäisen "lyhytelokuvani" kässäriluonnos on valmis! Kolme näytöstä ja 27 lukua, nyt on hullua nähdä se tulostettuna edessäni. Seuraavaksi alkaakin muokkaukset ja lisäykset ja täytyyhän toi ääneen lukea myös.

Pohdiskelua..

Jokainen meistä tarvitsee n. 50 litraa happea tunnissa.. Jokainen ihminen tarvitsee siis n. kymmenen tuhatta kasvin lehteä hapentarpeeseensa. Eli suunnilleen 300–500 kasvia jokaista ihmistä kohden ja populaa tulee jatkuvasti lisää, vielä 1970 maapallo näytti mukavan vihreeltä ja varmasti oli ilmaa kaikille, nyt kun kattoo kuvia 2015 kuivasta maapallosta sitä ihmettelee et miksei ihminen lopeta, sellanen happosateinen joutomaa tulevaisuus missä ruoka ja vesi on kontrollissa ei houkuttele.. Vaikka tuntee itsensä voimattomaksi kaikkien voimien alla ja tuntuu ettei voi vaikuttaa niin yks ihminen voi ainakin vaikuttaa omilla kulutusvalinnoillaan ja elintavoillaan. ‪#‎vitunhipit 

Jokaisen edellisen sukupolven pitäisi elää täällä sillä ajatuksella että maapallo on lainassa seuraavalta, ei niin että kerran täällä vaan eletään, universumin energia kiertää jatkuvasti ja loppuun saakka ikuisesti joten jokainen meistäkin kierrätetään. Eletään itseämme varten, mutta niin että sun ja niiden jälkeläisten on hyvä elää täällä. Omituista on ajatella ettei jokin asia muka koskettaisi itseään, tärkeämpää kuin todeta noin ja olla tekemättä mitään on tehdä omassa elämässä pieniä muutoksia ja valintoja joiden seurauksina kestävä kehitys on mahdollista.

Lomaa odotellessa

Meidän ryhmä selvisi päivästä hienosti kun pääsin ohjaamaan näyttelijäopiskelijoita. Oli kuvaajalady, äänilady ja valot tehtiin kimpassa. Yks ryhmästä on aina ollu äänimiehenä ni ajattelin et se sit näyttelee kolmantena kun tarvi yhen replan! Oli siis kaksi näyttelijäopiskelijaa, tyttö ja poika, todella hyviä näyttelijöitä. Harjoitusten ja pienen tekstin hiomisen jälkeen alettiin kuvaa. "Kamera- Käy" - "Ääni - Käy" Kohtaus 1, "Näyttelijät olkaa hyvä". Kolmatta masteria ohjatessa tuli ihan kylmät väreet. Kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä ja tuli hyvä fiilis kun näyttelijät lähti hyvillä fiiliksillä hymy huulillaan kuvauksista. Ens viikolla edittiin.

Kun motivaatio taso on ylimmillään; stressin lisäksi motivaatio antaa paljon inspiraatiota ja oikein kanavoituna: tekemällä; saa paljon aikaiseksi. Ideoita paljon ja nyt on kohta ensimmäisen "lyhytelokuvan" (ei vielä tiedossa totetutuuko se ihan filmille asti) koko käsis valmiina ja sit alkaa sen muokkaus ja ehkä parin editin jälkeen se alkaa olee hyvä.

Sunnuntain blues

Sunnuntaina 30v. 30 on etappi, pitäis olla jo aikuinen, ehkä töitä ja jonku mielestä lapsiakin, opiskelujen pitäis olla jo takana ja suunta valittuna. Ei menny ihan niinku amerikkalaisessa unelmassa tää homma, jääny vähä jälkee, käyny vähä hitaalla ja oon kokeillu vähän kaikkea. Kaks vuotta sitten päätin keskittyä kirjottamiseen ja sillä tiellä tähän saakka oon ollukki, toisten mielestä turhaa haihattelua sekin on, mut minkäs sille intohimolleen voi. Elokuvat, kirjat, animaatiot ja pelit vaan on seurannu mua aikuisikään asti ja niiden parissa haluan nyt ollakkin ja vaikken mä ehkä koskaan pääsis perille matkallani hautaan, on mul ainakin halu tekemiseen sinne saakka.

Jouduin muuttamaan mun alkuperäsen lyhytelokuvan idean kun se aihe on niin laaja etten saa kirjoitettua siitä millään lyhyttä leffaa, vitutti aluks aikalailla, mut sit viikonlopun ja maanantain aikana maalatessani fiktiivistä leffajulistetta, alkoi uus idea elämään mun mielessä, nyt torstaina oon saanukkin aikaseksi 23 kohtauksen luettelon ja ensimmäinen vedos jäi lyhyeksi kun muutin ideaa vielä pikkasen, nyt on selkeempi ja kirjoitin yhden hahmon pois kokonaan. Nyt mulla on kirjoitettuna 2 näytöstä ja 14 kohtausta, kolmannen näytöksen kirjoitus aluillaan. 

The Visit

Oli muuten yllättävän hyvä M. Night Shyamalanin uusi The Visit elokuva. Pienellä budjetilla tehty kauhukomedia visiitistä isovanhempien luokse. Pääosissa nähdään Ed Oxenbould ja Olivia DeJonge, jotka esittävät Tyleria ja Beccaa, sisaruksia jotka tapaavat isovanhempansa ensimmäistä kertaa.

Yleensä en tykkää tälläisistä löydetyistä materiaaleista tehdyistä leffoista kun alkaa se kameran heiluminen jossain vaiheessa ärsyttämään niin paljon ettei jaksa keskittyä enää kunnolla, tässä kuvat toimi hyvin ja oli oikeesti jotkut todella onnistuneita, olihan siinä turhiakin, ehkä käsittämättömiäkin otoksia mutta kokonaisuudeltaan tykkäsin kameratyöstä jota nuori Becca kuvaa dokumenttiaan varten. Mietin että miltä näin ammattimaisesta kuvaajasta mahtaa tuntua kun hänet rinnastetaan 15 vuotiaaseen tyttöön. Kamera heilui tarpeeksi muttei liikaa ja ehkä sen takia se toimikin, kun se ei ollut kokoajan sitä. Juoneltaan elokuva oli kyllä tosi käsittämätön ja en oikein ymmärtänyt kaikkea mitä käsikirjoituksella haettiin, mutta kyllä se lopussa yllätti ja palkitsi katsojan pariinkin otteeseen. Ehdottomasti hauskinta elokuvassa oli nuori 13 vuotias räppäriksi aikova Tyler, joka toimi hyvänä vastanäyttelijänä vakavalle Beccalle. Kauhuelementit komedian kautta oli kans todella hyviä ja sai katsojana kokoajan miettimään ja mukaansa odottamaan mitä ihmettä isovanhemmat tekevät seuraavaksi. 3,5/5.

TWD – Ohimenneet päivät, Selviytyjän loki 12: Surullinen elämä

TWD – Ohimenneet päivät, Selviytyjän loki 12: Surullinen elämäPäivät +318-319Näissä julkaisussa käsitellään TV-sarjan...

Posted by The Walking Dead Finland on 25. elokuuta 2015

Todellista elokuvaa

Nyt se on totta, nyt se on olemassa, nyt se on alkanut. Nimittäin vuoteni Kansanopiston Elokuvalinjalla ja ensimmäinen tutustumispäivä on nyt takana.

Päivä aloitettiin, niin kuin on tapana, tuttuun tapaan auditoriossa ja nähtiin koulun rehtori ja muuta henkilökuntaa. Musiikinopettaja soitti ja mulla hiki virtasi, hehe, jännityksestä, uutuuden innosta ja kuumuudesta. Sitten olikin jo ryhmäytymisen aika ja suuntasimme tupakkapaikalle, ensimmäinen positiivinen juttu tupakoitsijana mulle jo siinä, heh. Sitten kierrettiin ja kaarrettiin koulua ja rakennuksia. Kaikkien luokkien sijainnit ja muut selkenee paremmin vielä matkalla, mut sarjis- ja animaatioluokassa piipahdettiin, kopiohuoneessa ja parissa muussa spotissa.

Mukavan oloinen ryhmä ja samanhenkistä porukkaa ja saatiin helposti juttua aikaseksi esittelykierroksen jälkeen. Nimiä en kyllä oikein vielä muista mutta eiköhän ne opi tässä.

Paljon muitakin positiivisia juttuja oli paljon, vastaavat vaikutti rennoilta ja vuoden ohjelma oli pelkkää hyvää, oon innoissani kaikesta, päälimmäiset odotukset on käsikirjoittamisessa, mitä meillä on koko vuoden läpi, editissä, ohjaamisessa ja ootan et opin macin ohjelmia.

Oli niin epävarma edes että alkaako koko juttu ja nyt kun se konkretisoitui niin ei voi muuta sanoo ku et on hyvä fiilis!

Ainiin Fear The Walking Dead fanit huomio! Tänään on ensimmäinen jakso katsottavissa HBO Nordicista. FTWDF ja TWDFinlandissa pyörii nyt PELON TÄHDET faniarvostelu, käy antamassa tähdet illan jaksosta!

Ensimmäinen jakso katsottu! Olipas jännitystä! Nick sai täältä sympatiat, äidin rooli oli positiivinen yllätys ja loppu...

Posted by Fear The Walking Dead - Finland on 24. elokuuta 2015

Viimeinen viikko lomaa

Aikaisemmassa kirjoituksessa lupailin kertoa tulevaisuuden suunnitelmistani, kunhan ensin saan itse niistä varmennuksen.

Nyt pieni varaus on poistunut ja näyttää edelleen hyvältä. Pieni takaisku kuitenkin matkassa oli, hain ensisijaisesti Journalismin linjalle. (Sen lisäksi myös elokuvan ja kuvataiteen linjoille.) Vähän osallistujamäärän takia journalistinen koulutus ei tänä vuonna toteudukkaan ollenkaan ja olin jo aika maassa asiasta, kunnes puhelin pirisi. Elokuvalinjan vastaava opettaja oli saanut tiedon kiinnostuksesta myös sitä alaa kohtaan ja viestinnän opettajan lämpimien suositusten saattelemana hyväksyi minut oppilaaksi sinne.

Viimeinen viikko lomaa pärähti käyntiin, sillä ensi maanantaina starttaa opiskelut!
Huhhuh, aika hullua, jännää ja siistiä!

Luvassa on mm. käsikirjoitusta, kuvaamista, äänitystä, editointia, elokuvailmaisua, videotekniikkaa
animaatioita, henkilökohtaisia projekteja, maalausta, piirtämistä, taiteen luentoja ja paljon muuta. Elokuvalinja tukee myös kirjoittamista ja siinä oppii niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Suurin intohimo ja odotus on siinä käsikirjoittamisessa, jota sanottiin olevan opiskelujen alusta loppuun saakka. Myös valokuvaus, ohjaus ja kuvaaminen kiinnostaa erittäin paljon. Kaikki opiskeltavat aineet on innostavia ja vasta koulussahan sen sitten näkee mikä uusista ja vanhoista opeista on kiinnostavinta.

Lähden kuitenkin hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja ja haaveita.

Kahvisäädöt ja sisällöt

Miten niin aivot toimivat vasta ennen aamukahveja. Hetken aikaa oltuani hereillä, keitin normaaliin tapaani kolme kuppia kahvia. Eihän se niin tarkkaa ole mitä sen kanssa juo, right? Otin 'maitotölkin' ja kaadoin sitä kahviini ja ihmettelin kun ei mokoma värjäytynyt ollenkaan, mustana pysyi mokomakin kuppi. Noh, mulla oli kädessäni metsämarja jogurtti, koitin vielä toisen kupin avulla seivata sen ja sainkin sen onnistuneesti jäämään sinne pohjalle, mutta ei se kyllä auttanut, maistu ihan sille jogurtille silti vaikka laitto maitoa ja sokeria. Haha, onneks oli vielä ne kaks kuppia ja onnistuneesti sain käteni oikean purkin kohdalle jopa kaksi kertaa peräkkäin. Kyllä se kahvi sitten oli ihan hyvää loppujen lopuksi. En siis suosittele korvaamaan jatkossakaan maitotuotteitamme kahvissa jogurtilla. Pysytään vaan siinä maitokahvissa tästäkin eteenpäin.

Nyt olisi tarkoitus käyttää tämä aamupäivä kirjoittelemiseen ja sitten taas nokka kohti landea päiväksi.

TWD - Ohimenneet päivät, Selviytyjän loki on jo edennyt yhdeksänteen lukuunsa ja kaikki osat on luettavissa The Walking Dead Finland facebook sivulta!

Nyt ollaan käsitelty viimeisimpänä kolmannen kauden tapahtumia vankilassa ja Woodburyssä. Millon, mitä tapahtui ja kenelle, TWD - Ohimenneet päivät, Selviytyjän lokikirja selvittää näitä asioita. Julkaisuissa käsitellään TV-sarjan aikajanaa selittäen mitä tapahtui joka päivä alusta aina vitoskauden loppuun saakka.

Huomasin jo jonkun aikaa sitten että TWDF-sivun motoksikin tullut "faneilta faneille" on levinnyt hieman netissä ja ainakin ihan virallinen julkaisu Dome.fi:n facebook-sivut ovat lisänneet tämän myös omaan kuvaukseensa, ei ne mitään kysynyt enkä tiedä oisko pitänytkään, oli vaan hauska huomata. Aluksi hieman vitsillä perustettu Faneilta faneille sivukin löytyy nykyään facebookista. Sivun tarkoituksena on tuottaa kaikenlaista fanisisältöä tarjoamalla vaihtoehtoinen paikka jutuille rajaamatta sitä tiettyyn aiheeseen, kuten esimerkiksi Supernatural Suomi tai Final Fantasy Finland, joissa käsitellään vaan kys. sarjaa tai siihen liittyviä tuotantoja.

Muita sivujani oman sivuni, M. A. Morténin ja yllämainittujen lisäksi on; Taivas Varjele (MM jääkiekon aikaan aktiivinen), American Horror Story Finland ja FearTWD - Finland. Tervetuloa!

Fast and slow, high or low

Nettisivu projekti alkaa olemaan aika hyvässä paketissa ja sisältöä on mukavasti. Kaikki sivut on paikallaan ja päivitykset jatkuu vielä jonkun aikaa ennen julkaisua. Nyt täytyy tehdä kaikkea sellasta "säätöä" että kaikki pelittää oikein. Onneks mulla on kavereita jotka osaavat koodata paremmin kuin minä ja toivottavasti saisin apua sivujen viimeistelyyn. Ainakin se nyt alkaa olemaan loppusuoralla. Itsenäisesti voi opiskella paljon, mutta tiettyyn pisteeseen asti, nyt alkaa oma osaaminen loppumaan, mutta kyllä niitä voi jo nettisivuiksi sanoa. :)

Välillä tuntuu että on aikoja kun ei tapahdu mitään ja kaikki matelee ja välillä sitten on niin hektistä ettei muista milloin on viimeksi sohvalle lösähtänyt. Tää viikko on ollu sellasia että joka päivä on oltu jossain. Olen mä jonkun verran kuitenkin ehtinyt artikkeleita ja kirjaakin kirjottamaan mutta lähinnä viikko on ollut eri sukulaisten täyteinen ja eilen vielä käytiin landella vähän grillailemassa ja ajoin nurmikkoa, tai heinää se jo oli kun oli ehtiny viime kerrasta kasvamaan melkeen polvenkorkuseks. Ei yks päivä edes riittänyt sen ajamiseen, menis siihen kolme päivää varmaan että kaikki se heinikko olis nurmea.
Kolme rasiaa puna- ja valkoviinimarjoja, sekä vadelmia tarttu mukaan ja niistä olis tarkoitus loihtia jotain herkkua. Pakko oli tehdä päiväreissu kun paremmalla puoliskolla on tänään vielä töitä, mutta ens viikolla mennään uudestaan sit.

Alkuviikosta sain myös lisäystä kirjahyllyyn, viisi eri psykologian kirjaa, aiheina 'toimiva ihminen', 'kehityspsykologia', 'tietoa käsittelevä ihminen', 'ihmisen toiminnan neuropsykologia' ja 'yksilöllinen ihminen', sain myös vuorovaikutuksesta puhuvan 'Suhteita; minä, me ja muut', sekä myös hieman historian havinaa;
'Suomen varhaishistorian', 'Eurooppalaisen ihmisen' ja 'Ihmisen ja ympäristön' aikakirjat. Wsoy:n Ikuisia ajatuksia oli kuitenkin ehkä koukuttavin lisä hyllyyn, se on vienyt sivuilleen melkein joka päivä. "Teos tahtoo opastaa lukijansa suurten ajattelijain seuraan etsimään vastauksia elämän kysymyksiin." 1112 sivua täynnä ajatusta ja inspiraatioita.

"Niin on tulevaisuudessa kulttuurin heiluri valkean ja keltaisen rodun välillä edestakaisin heilahteleva, kunnes ihmiskunta lopulta on täydellisesti mukautunut koko asuinalaansa, äitinsä maahan. Silloin on tuleva se onnen aika, jolloin unelmat toteutuvat - aika, jona ihmiskunnalla ei enää ole tuumittavaa ja punnittavaa, jolloin se ei enää tarvitse eikä hae uusia yllykkeitä, jolloin se seisoo paikoillaan vain perin pohjin levätäkseen - ja sitten ehkä alkaa kulttuurin todellinen jumal'hämärä." H. Schurtz.

Yllätyksiä ja eläimiä

Tänään aamu alkoi vahvalla kahvilla ja virkistävällä suihkulla. Kävin myös aamusta tutkimassa mahdollisia tulevaisuuden suunnitelmia kaupungilla ja sain vahvistusta niihin, lisää tästä aiheesta myöhemmin, mut sanotaan näin et pienellä varauksella näyttää hyvältä.

Äitini oli yllättäen Lahdessa tuttaviensa kanssa ja halusi nähdä myös K:n, joten mentiin yllättämään se Marolan kotieläinpihalle. Kyllä siellä oli niin hyvät puitteet ja ihania eläimiä. Saatiin yksityiskierros K:n opastuksella ja nähtiin kaikkien eläinten lisäksi ihana vasikoiden ruokintahetki. Ihan innoissaan maitojen ja hoitajien kimpussa.

Pekko

Eläinkavalkaadiin kuului myös poneja, alpakoita, pari aasia, lampaita, kilejä ja possuja. Kuvassa komeilee röhkivä Pekko, jolla oli paljon asiaa, kaverina sillä oli just päiväunilla oleva 15-vuotias Terttu.

Oli kyllä mukava käydä tuolla ja voin suositella kaikille. Käytiin vielä porukan kanssa kahvilla ja kun muut lähti odottelin vielä K:n pääsevän töistä.

Tänään oon kirjoitellu pari TWDFinlandissa julkaistua juttua, Selviytyjän loki 2 on luettavissa sivuilta ja Robert Kirkman kertoo sarjan yllättävästä lopusta. Myös huomisen päivän kertomusta olen hionut. Kotisivukokeiluni tyhjälle sivulle on edennyt hyvin ja aika paljon sisältöä saanut jo tehtyä sinnekkin, jutut, linkit ja kaiken mahdollisen harrastuksistani löydätte jatkossa sitten sieltä, noin puolet on nyt tehty ja sivulle on jo paikka netissäkin, kiitos kaverille siitä, tulevan verkko-osoitteen ilmoitan sitten täällä, Facebookissa ja Twitterissä.

Tutustukaa sillä välin: Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan FB, The Walking Dead Finland FB

TWD - Ohimenneet päivät: Selviytyjän loki 1: Ennen maailmanloppua.

TWD - Ohimenneet päivät: Selviytyjän loki 1: Ennen maailmanloppua. Näissä julkaisussa käsitellään TV-sarjan aikajanaa,...

Posted by The Walking Dead Finland on 29. heinäkuuta 2015

Järjissäpysymisen taito

Jokaisella meillä on oma todellisuutemme, jossa kamppailemme eri asteisten asioiden kanssa. Välillä kuitenkin asiat kasvavat mielessämme ihan tarpeettomiin mittasuhteisiin ja aiheuttaa epäilyä, huono tuulisuutta ja toisinaan myös eristäytymistä. Olen aina ihaillut niitä ihmisiä joilla on se järjissäpysymisen taito, se että aina jaksaa jatkaa ja porheltaa eteenpäin. Mietin usein mistä se tulee ja miten mikään ei ole koskaan ravisuttanut. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että ihmiset jotka pysyy järjissään ja on selvästi ja vahvasti oman juttunsa takana, ovat etsineet kuitenkin sitä kauan, ennen kuin minkäänlaisesta balanssista ollaan voitu puhua.

Olen jo kauan kirjoitellut kaikenlaisia tekstejä, mutta vasta kun aloitin kunnolla oman projektin, ensimmäiseni, esikoiseni, on intohimo kirjoittamiseen todella syttynyt. Mitä enemmän mä pyörittelen kaikkia uravalintoja, haluja ja haaveita päässäni, sitä enemmän haluan tehdä sitä työkseni. Haluan löytää kunnolla oman suuntani myös artikkeleita kirjoittaessa ja lähteä tavoittelemaan näitä unelmia myös koulutuksen kautta. Ei mulla olisi näin selkeää visiota jos en olisi käynyt kahlaamassa ensin kaikkia vaihtoehtoja. En ole koskaan mikään uraihminen ollut, mutta nyt tälle kirjoittajan tielle oon päätynyt.

Maraton time!

Maraton time! 2. kausi. Osa 9. klo 01:30.Rick, Glenn ja Hershel joutuvat tiukkaan paikkaan baarissa. Shanen käytös...

Posted by The Walking Dead Finland on 27. heinäkuuta 2015

Surkeiden sattumusten sarja

Ihminen on kova vellomaan menneisyydessä ja pahasti taipuvainen haaveilemaan tulevaisuudesta. Ihminen luo itselleen tietynlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet, siitä useasti lähtee sitten tavoittelemaan näitä haaveita.

Tähän aikaan moni joutuu pettymään ja ajattelemaan kaiken uudestaan, kun sitä haluttua työpaikkaa ei saanu, työpaikka lähti, asunto ei natsannu tai koulupaikka jäi saamatta.

Niin kuin kävi tänä vuonna mulle, en saanut kumpaakaan haluttua opiskelupaikkaani ja kyllähän se ravistutteli siinä vaiheessa kun päässä sulla on jo ihan selkeät tulevaisuuden suunnitelmat ja ne eivät toteudukkaan. Vaikka koko ajanhan se mahdollisuus oli, ettei pääse, niin silti sitä unelmoidessaan ei ota sitä huomioon. Meni mulla hetki siinä itseinhossa ja vellomisessa, mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Se on kuitenkin hyvä huomata, että moni ihminen aina nousee vastoinkäymisistään huolimatta ja uskon, että jotain uutta ja parempaa tulee tilalle.

Välillä tulevaisuuden suunnitelmat voi olla kokonaan auki ja se aika voi ahdistaa, mutta kyllä aina jotain tulee joka vie mukanaan. Turha itseään on siitä soimata jos ei mene muiden kanssa samaa tahtia tai samoja polkuja, kaikille on kuitenkin olemassa jotakin. Jos vain itse uskoo siihen, kyllä sen löytää. Monta surkeaa sattumusten sarjaa myöhemmin on myös viisaampi ja onnistumiset tuntuu joka kerta hyvältä. Vaikka kukaan ei sua auttais, älä menetä uskoasi. Älä muuta itseäsi muiden takia, olkaa yhdessä, älkää samanlaisia, niin kuin nämä ihanat karvaturrit videossa.

Sano mitä sanot, kuhan sanot.

Sanat on vaan sanoja, mitä se edes tarkoittaa?
Jokaisella lauseella ja sanalla on oma vaikutuksensa, jonkun sanat voi insproida, ilahduttaa ja antaa voimaa. Toisen sanat voi alistaa, loukata ja satuttaa. Sanomisillamme on siis paljonkin väliä ja siinä miten ne sanoo.

Jotkut sanat voi muuttaa maailmaa, esimerkiksi naisilla ei olisi oikeuksia, ellei niiden puolesta olisi puhuttu. Jos homot eivät olisi vaatineet oikeuksia itselleen, ne saattaisi olla, niin hullulta kun se kuulostaakin, sairasluokituksessa. Homoseksuaalisuus poistettiin sairasluokituksesta vuonna 1981 Suomen Lääkintöhallituksen päätöksellä, sen jälkeen kun SETA oli siitä asiasta sanonut. Nykyään saavat mennä naimisiin. Sanoilla siis on paljonkin merkitystä.

Kyllä aikuisten ihmisten pitää itse pitää huolta sanomisistaan ja se on monesti surullista huomata, että mielummin moni loukkaa, kuin kannustaa. Joidenkin tavaksi on tullut sitten vaikeneminen vaikeista aiheista. Itse ajattelen liiankin paljon välillä, niin se tuntuu mahdottomuudelta ajatella elävänsä vain pintapuolista elämää, mikä siinä on niin hohdokasta ettei asioista voida puhua niiden oikeilla nimillä? Tai että puhutaan vain hyvistä asioista? Omasta mielestäni täydellistä luottamusta ihmisten välille on mahdotonta saavuttaa, jos ei jaeta hyvien asioiden lisäksi niitä huonojakin. Tärkeintä on kuitenkin, että sanojaan käyttää, miten niitä käyttää on jokaisen aikuisen itse päätettävä.

Pintapuolisuus enemmän ahdistaa ja harmittavan usein sitä joutuu tilanteisiin, jossa ei vaan yksinkertaisesti pääse "astetta" syvemmälle, vaikka haluaisikin. Vaikka kuinka tykkäisi tai yrittäisi mitä tahansa, ei päästä syvemmälle.
On sellasetkin tärkeitä tuttavuuksia omalla tavallaan ja kyllähän se varmasti jokaiselle tekee hyvää myös olla liian syviä ajattelematta. Ainakin aina välillä, ahdistavaa siitä tulee jos se on aina sellaista.

Nyt syömään, kirjolohi-tonnikala-kasvispastaa ja uusia ajatuksia luomaan!

Kirjoittajan pääkopassa

Aika aloittaa tämä blogi uudestaan. Kirjoittajan pääkopassa on kaikkea maan ja taivaan väliltä elämästäni, kirjoittamisesta, sisällöntuottamisesta ja mitä ikinä keksinkään kirjoittaa, mut pohjimiltaan tarkoituksena on tänne aina purkaa kaikkia ajatuksia, sehän näiden blogien idea ainakin alunperin on ollu. :)

Sitten ihmisestä.

Olen suomalainen kirjoittaja ja sisällöntuottaja. Kirjotan erilaisia artikkeleita, runoja ja novelleja nettiin, sekä olen myös kirjoittanut mainostekstejä eri yrityksille. Sisältöä tuotan suomalaisille fanisivuille Facebookissa, kuten The Walking Dead Finland ja American Horror Story Finland. Yhteistyössä on toiminut FOX Finland ja EMP Finland joiden kanssa järkkäsin sivujen faneille kilpailuita, joissa palkintoina oli erilaisia TWD-aiheisia juttuja ja lahjakortteja. Harrastuksiini kuuluu musiikin väsääminen, maalaminen ja piirtäminen.

Olen aloittanut myös kaksi vuotta sitten toukokuussa kirjoittamaan ensimmäistä kirjaani ja se on ollut aikamoinen matka ja projekti. Siitä ja muusta kerron blogissa jatkossa enemmän ja kirjoittajan pääkopassa tapahtuviin ajatuksiin päästään sen myötä. Tää on nyt tällänen pikainen restartin ensimmäinen esittely teksti. :)

Viimeisen vuoden aikana olen opetellut myös hieman koodailemaan ja olen tässä aloittanut koodaamaan kotisivuja, jonne jatkossa tulee kaikki jutut ja myös tämä blogi on luettavissa!
Ennen kotisivujen tulemista, tulkaa tykkäilemään Facebookissa, seuraamaan Twitterissä ja Instassa, mitä näit kaikkii nykyään niin hurjasti on :P
http://www.facebook.com/M.A.Morten
http://www.twitter/M.A.Morten